“Melkei ku koton ois, melkei”

Karisto korostaa Oprin temaattista rikkautta ja löytää elokuvasta polkuja moneen suuntaan. Hän käsittelee niin vanhuuskuvia,kodin teemaa kuinsiirtoväenasuttamistakin - elokuvan taustoittamista unohtamatta. Elokuvan vanhukset, etenkin Opri, ovat aktiivisia toimijoita, kaikkea muuta kuin rakenteiden lannistamia. Karisto toteaa Oprin antaneen evakoille kasvot; tässäkään elokuvassa emme siis tapaa "sosiaalista ongelmaa", vaan ihmisen